Kun olin luoto vasta, usviin upposin.
Pehmeä peitti lasta sormin suloisin.
Murheita jos itkin, tunnit tuutivat
lainein loivin, pitkin: miksi vaikerrat.

Voi, että kasvoin siitä saarten suuruuteen.
Ei nyt usvat riitä, auta laulut veen.

Niinkuin kireä jänne tempoo jokainen
runko, joka tänne syöpyi juurtuen.
Liian paljon puita. Voimani juuret juo.
Tunnit tuutivat: Miksi vaikerrat?

Voi, että kasvoin siitä saarten suuruuteen.
Ei nyt usvat riitä, auta laulut veen.

Tunnit tuutivat muita, menevät muitten luo,
laulavat luona muitten, missä on
valo ja avaruus.
Minua peittää puitten varjojen valottomuus,
mykkyys vaikerteluitten, apea aikuisuus.

Voi, että kasvoin siitä saarten suuruuteen.
Ei nyt usvat riitä, auta laulut veen.

Kun olin luoto vasta, usviin upposin...