Juoksen synkkää metsää läpi, kädet raapii kuiviin oksiin
Se mun täydellinen omakuva on revittynä meijän savuavaan notskiin
Ja vaikka kuinka yritän, en saa pulssiani lepäämään
Kun oma yli vilkas mielikuvitukseni saa ympäröivät varjot elämään
Tää pimeys estää näkemästä polkuani
Mun sisäl sata eri tunnet, ota tolkkua niist
Kompastelen juuriin, kompastelen kantoihin
Kompastelen klitsun peräl synkimpiin luurankoihin
Mut jostain tiedän sisälläni vahvatunne
Et jotenki pystyn tän kaiken pelastamaan
Ja vaikkon matkaa vielä haluun sanoo sulle
Vaikka mun taivas olis harmaa, mä uisin valottomaan rantaan
Jos sitä vaaditaan niin mä kipeen vuoren
Juoksen aavikon halki luokses beibe sun vuokseks
Toivon et pariton ois määrä, kun revin terälehtiä pimeään
Kuhan ei tulis vaihto ehdoist se
Väärä, pieni huijaus kiroo omaa nimeään
Pisaroiden tilal taivaalt sataa varmaan
Tikareita joku vois tätä paniikiksi jo luonnehtii
Sun sydän, se kartta jota kasaan
Pirstaleista, on mun kädes' no ehkä puolet siit
Mutanen on polku
Viel mutasemmat maiharini jos pitäis
Arvaa paikan nimi, tää on kiirastuli
Tietämättömyys se raastaa sisintäni
Mut juoksen tän ja vaikka seuraavanki metsän läpi
Kuhan nään sut olkoon vaik kangastus
Mun on pakko luottaa, et siel on jotain
Tää hiljasuus on mulle se rangaistus

Vaikka mun taivas olis harmaa, mä uisin valottomaan rantaan
Jos sitä vaadittaan niin mä kiipeen vuoren
Juoksen aavikon halki luokses beibe sun vuokses Teen pyroja pimeään
Mä kiipeen vuoren juoksen aavikon halki luokses"
Vaikka mun taivas olis harmaa, mä uisin valottomaan rantaan
Jos sitä vaaditaan niin mä kiipeen vuoren
Juoksen aavikon halki luokses, beibe sun vuokses Teen pyroja pimeään