Sinä syötät mustia lintuja.
Ne ovat kuin kotonaan,
takkisi liepeiden varjoissa,
mustien puiden katveessa.
Yksinäisyyden murtama ryhti
taakkanasi, seuranasi.
Pidät kuoleman liekkiä turvassa tuulelta takkisi liepeiden alla.

Mustat puut katselevat minua,
mustien puiden rungot vasten taivasta! (2x)

Kerto:
Minä tyydyn tähän, en voi Jumalalta vaatia enempää.
Peilissä on vanha mies,
joka ei osaa vaihtaa ilmettään.
Uurteiset kasvot eivät anna ulos lämmön häivääkään.
Menen vastaan kuolemaa.
Voi Luoja, kuinka sitä pelkään!

Kohtaloni on miehen asussa jonossa kulkea,
nahkaisessa naamiossa kantaa sydäntä kainalossa.
Kuulen, kuinka puiden varjoissa linnut laulavat suruaan.
Älä pidättele minua, sillä kuolleet menevät menojaan.

Mustat puut katselevat minua...

Kerto 2x