Kasvoi kerran kaunis lapsi
Niin yleni ukon poika
Kirmu kiivas kassapäine
Vesilahen vallasmiesi
Nelivuosna nelisteli
Paimenkoiral' kulleroitti
Viisivuosna hevon päällä
Uju yli kaakilan lahden

Saapu kirmun kotomaille
Miehenalum majasille
Hunnun herra ristimiesi
Kumartaja ristin kjesun
Hunnun herra puhu paljo
Luikutteli lorujansa
Saarnojansa sepitteli
Unkasi ukon omnia

Sep'moli liikaa kirmuselle
Vesilahen valtiaalle
Suurel' sotipäällikölle
Miekkajalle mahtavalle
Kirmu viisas vallitsija
Laitto säilöihin soturit
Vangitsihe hunnun herran
Kiinni köytti kiesun koion

Kirmu näin sanoiski virkki
Hunnun herralle huhuili
"Jätä uskos llity meihim
Mikäli mielit vielä elää!"
Pelänny ei hunnun herra
Vielä viipy vaitonaisna
Kirmun puolesta rukoili
Vaikka puuhun naulittaisi

Sakaselän Naulinkaril'
Hunnun herra unohettiin
Miettinmähän tuumimahan
Kuollako vai eikö kuolla
Yöhyellä pimiällä
Kirjokannel kuutamolla
Tuli apu tovereilta
Kiesun kuvan kumartajilta

Hilja-neito kiesulainen
Oli apu hunnun herran
Lapsi kiinni lautassansa
Saapu kovalle karille
Helja-neito hiljaa hiipi
Ohi kävi vartijoitten
Vapautti hunnun herran
Kerilahen salasaunaan

Kiroeli kirmu plajo
Kunnei nähny vihulaista
Saaressansa satimessa
Sakaselän naulinkaril'
"Miksen korja kuolettanu
Tappotyötta en tohtinu
Henkeä vieny hunnun herralt
Kuristanu kalantilaista?"

Kiinni saatiin hunnun herra
Jälleen jäihe satimehen
Tällä kertaa ainaiseksi
Iäks ikikuunaiseksi
Hunnun herran käety lähti
Kourat irtos' repimällä
Torsot verta hyrskähteli

Kiristivät kourantyngät
Raual polttivat valtimot
Siihen suistu hunnun herra
Väsy vanhus vaivaamasta
Kirmun töitä kauhisteltiin
Teko pääty tarinoiksi
Noissa maissa messäsissä
Vesilahen veräjillä