Kun päivän yötä odottaa
Vaan hämärä ei alakkaan
Silloin yö vie toisen
Ja aamua ei näe kumpikaan

Vaan kelois tunto tulevan?
Hetken viimeisen sen kumaran
Kellois ehtyy aika odotan
Se lepo on tuon kulkijan

Koht' ei laulu tuuleen tartu
No ei vartu, no ei pieninkään
Syvän järven pohjaan sortu
Unohtu, ihan yksinään

Ken kyntäjän viittaa sovittaa
Maan rakoseen hän itse joutaa
Huono kirveellä niittää
Itse taipuu ja kuolo kiittää

Kay Kalmistoon näkyy pää taipaleen
Kay Kalmistoon päättyy päivät voipuneen
Kay Kalmistoon näinko loppuu jo tää?
Kay Kalmistoon elo luita kylvää maan poveen routaiseen

Kuka kirvestä käyttää?
Alla puuta no vaiko luuta?
Ken sillä oikeutta jakaa
Sen verellään suapi maksaa

Janona elo vaiko kuolo
Onko luoja vai suruntuoja?
Kirves kalloon kolahtaa
Musta kuolo päähän koppaa

Käy Kalmistoon näkyy taipaleen pää
Käy Kalmistoon päivät unholaan jää
Käy Kalmistoon näinkö loppuu tää?
Kay Kalmistoon elo luita kylvää maan poveen routaiseen