Oli aika ammoinenki,
uniaika unohettu,
kaukoaika kammottuki,
mennyt mieli menetetty.

Sit� tiesin sit� taisin,
sit� kauvan akttelinki,
Sit� elin el�m�ni
koinpa kuolla kuolemani
Mit� tiesin, mit� taisin?

Jotta saatoin kerran kuolla,
t�yty vastaan hangotella.

Mit� tiesin mit� taisin?
Mit� lienin taittamatta?
Mik� Miunki vahvaks' saatto?
Kerro miulle, sitten tii�n.

Onko kasvot ihtelleni,
kehtailenko niit� kahtoo?
Onko kasvot ihtelleni,
tunnenko sen naamakseni?
Onko kasvot ihtelleni?

Jotta saatoin kerran kuolla,
t�yty vastaan hangotella.
Taivaankannet paukutella,
kirjokansi kalkutella.
Taivaankannet paukutella,
kirjokansi kalkutella.

Eli kauvan, kauvan kahtoin,
kauvan saatoin tunteakki,
kovan koulun kiskuella,
kovan varren v�nkytell�.
"Miul on kasvot isolleni,
miull on kasvot emolleni"

Y�hyt tumma minnuu verhoo,
kauhut paljo pelottelloo,
mutta p�iv� paistaviki,
koittaviki risukasahan