Poika kääntää kahvinkeittimen kii
hän laittaa ikkunan säppiin
heittää hyvästit huoneelleen
hän odottelee hissiään
taas talonmies juovuksissa
puhuu kuudella kielellään

Tuuli vie kaiken mennessään
on hän ja maailma sodassa keskenään

Tyttö lähtee kotoaan
isä hautaustoimistostaan
saapuu saattokeikaltaan
raitiovaunulla rapakon taa
hän ajatuksissaan matkustaa
ja havahtuu kolinaan

Tytön huulet veisivät pojan mennessään
mutta hän ei ole poikaa nähnytkään

Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen
mutta minkäs teet
he joka päivä toistensa ohi kävelee
niin kohtalo sanelee
ja päivä iltaa kohti kuin laiska rosvosakki se raahustaa
tuulten viemää
heidän tarinansa kai joskus kirjoitetaan

Vuodet vierii jylisten
on jäänyt jälkiä sen
muuten kaikki ennallaan
nainen lähtee kotoaan
isä firman autolla komeasti
hautaan saatetaan

Tuuli vie kaiken mennessään
on mies ja maailma sovussa keskenään

Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen... (x2)

Kun sitten yö tulee päälle ja lyö miehen kanveesiin
nainen katselee tähtiin ja yrittää ymmärtää
tässä kävikin niin

Ja he olisivat sopineet toisilleen, mutta minkäs teit
he joka päivä toistensa ohi käveli
niin kohtalo saneli...