Jea, yläaste jotain vuonna kaks tuhat
Takapulpetis luokkaa hassutan
Kuolen naurun taas,
Mut yks jota en voi vastustaa
Istuu mun edessä farkuissa,
Mun silmät sen takataskuissa
Ne laskee laskuja,
Mun mieles on jotain aivan muuta
Lähellä mut kaukana,
Ainoa jota en saa nauramaan
Sen mutsi käski sitä pysyy munlaisista kaukana
Sen faijaki vetäis kai turpaan mua,
Jos saisin sen tyttären hurmattua
Rakkaus ei oo samettii,
Se on tunteit, tuskaa ja lunta tupaan

Miten kävikään, miten kävikään
Matkaan mutkia mahtuu,
Jokainen loppu oli joskus alku

Miten kävikään, miten kävikään
Matkaan mutkia mahtuu,
Jokainen loppu oli joskus alku

Mä en saanu sua koskaan kiinni,
Sä juoksit karkuun

Mä en saanu sua koskaan kiinni,
Sä juoksit karkuun

Sä valitsit valopään,
Volvon ja rivitalon pään
Susikoiran ja kolme kersaa,
Parisataa tonnia velkaa
Vuodet ei kohdellukaa parhaal mahdollisel taval,
Kieron IT-insinöörin vaimo ei oo itsevarma
Palataan ajas takas taas,
Mä vannoin et mä rakastan
Se sano et et oot löytäny jotakin paljon parempaa,
Jonku joka lukee lakii eikä tumpeloi
Se kohottaa sen numeroit,
Eikä aina vaan unelmoi

Miten kävikään, miten kävikään
Matkaan mutkia mahtuu,
Jokainen loppu oli joskus alku

Miten kävikään, miten kävikään
Matkaan mutkia mahtuu,
Jokainen loppu oli joskus alku

Mä en saanu sua koskaan kiinni,
Sä juoksit karkuun

Mä en saanu sua koskaan kiinni,
Sä juoksit karkuun

Esiinnyin kotipaikkakunnal,
Tupa täyteen aika hurjaa
Etsin sua keikan ajan,
Päätit kai feidata taas
Sä oot himas meikit levällään,
Lattial selällään lasinsirujen keskel,
Kiroot sun nykyistä elämääs,
Vaik kuori on kunnossa

Mä en saanu sua koskaan kiinni,
Sä juoksit karkuun

Mä en saanu sua koskaan kiinni,
Sä juoksit karkuun

Mä en saanu sua koskaan kiinni,
Sä juoksit karkuun

Mä en saanu sua koskaan kiinni,
Sä juoksit karkuun