Tänään voin hymyillä yhdessä kanssa aamuauringon.

Ja kohottaa katseeni, kohti niin kauniin taivaanrannan.

Jään aurinkoon paistattelemaan,
joka kuivattaa eilisen yön kyyneleet poskiltani. Ja täyttää minun pimeyteni kirkkaudellaan.

Ehtoolla minulla oli itku vieraana, mutta nyt aamulla ilo minut jälleen tavoittaa.

Me elämme täällä maailmassa, muukalaisina, jossa meitä usein ahdistaa.

Mutta ilon me saamme aina kanssa Herramme. Kun ymmärrämme, ettei elämämme täällä maanpäällä ole jatkuvaa, ikuista.

Eikä helppoa taivalta meille ole luvattukaan. Kotimme on toisessa ulottuvuudessa. Ajattomassa autuuden ajassa, Taivas on luona Jumalan.

Sen vuoksi me usein täällä huokaamme, emmekö jo voisi muuttua kuvasi kaltaisiksi.

Olla jo valmiina kotiin lähtöön.

Ikävä Sinua Isä, Ikävä Sinua Jeesus ja Pyhä Henki. Ikävä Taivaan esikartanoiden liepeitä.

Milloin minä pääsen perille. Näin sieluni huokailee loputtomasti, vaikka ilo minulla on aina Sinussa.