Niin paljon on sisäistä surua täällä, jossa itkemättömät itkut jää itkemättä.

Mitä on tapahtunut ihmiskunnalle, kun kaikki tunteet pitää peittää, ne padotaan.

Mitä on tapahtunut minulle.
Onko sydämeni, joka joskus oli herkkä, muuttunut kovaksi jälleen.

Kun on ollut jo vuosia elämässä vaikeudet kuin vuoristoa, vuoristorataa, jossa ei naurata.

Pitänyt yksin selvitä ja olla niin vahva aina.

En muista minä itsekään, milloin minun silmistäni kyyneleet ovat olleet seuranani.

Niin paljon on sisäistä surua täällä, jossa itkemättömät itkut jää itkemättä.

Voisiko se olla niin, että nämä itkemättömät kyyneleet jäävät meihin kipuina asumaan, kunnes löytävät reitin silmien kautta poistua.

Nämä itkemättömät kyyneleet...

haluavat jo poistua...
haluavat jo poistua...
haluavat jo poistua...