Tuulia, tyttö haistelee ja miettii
missä tänään liput liehuu
huuliaan, hän maistelee ja lähtee
sinne missä kiehuu
hän tahtoo taas ottaa kaiken
hän ottaa sen vaikka salaa
hän vahtii lämpöä, mutta ei halaa
hän elää nukkekodissa joka palaa

Vedet virtailee
suuret vedet ne virtailee
siellä missä on syvä hiljaisuus
Vedet virtailee
toiset sen kuulee
sinä hukutat äänen sen omaan pauhuus

Taakseen , tyttö jättää
ihmiset niikuin esineet
omeksi maakseen, ei hän nimeä mitään
on vain paikkoja joihin jotkut ovat pesineet
hän tahtoo palan gloriaa
jota kuuluisuudet jättää
yökerhoihin se hänet lennättää
voisipa tyhjyyden tunteen selättää

Vedet virtailee
suuret vedet ne virtailee
siellä missä on syvä hiljaisuus
Vedet virtailee
toiset sen kuulee
sinä hukutat äänen sen omaan pauhuus
Vedet virtailee
ja makeat mainingit suutelee
siellä missä rakkaus kulkee
vedet virtailee
ja kuivuuteeen kuolee
se joka ovensa sulkee