Tyttö istui ikkunalla allapäin
Ja puhalsi savurenkaan yöperhosta päin
Hän teki retken eiliseen uudelleen
Eikä perhonenkaan enää jaksanut siivilleen

Ja radiossa tiedettiin että yöstä tulee kylmä
Ja sitten näkemiin
Voikaa hyvin aamun uutisiin

Tyttö astui ikkunalta eteiseen
Ja muisti siellä ensi kerran suudelleen
Hän mietti miksi aina mennyttä muistellaan
Kun tahtomattaankin se palaa

Kun sekoittuu varjot valoihin ja vain mennyt jää
Miksi kaikki kaunis käsiin räjähtää

Hei milloin hanat aukeaa
Minä tahtoisin unohtaa
Mutta miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa
En päivistä kiinni saa
Ilman sinua kai koskaan
Päivistä en kiinni saa

Surullisen naurun tyttö lahjoitti peililleen
Hän keitti kahvit, vettä satoi hiljalleen
Rappukäytävän ritarit kulmia vartioi
Ja yö katsoi päältä kuinka tuska partioi
Kuka menikään keksimään, että rakkaus ei milloinkaan virheitä tee
Vaan ihmiset niitä sydämiä särkee

Hei milloin hanat aukeaa…

Hei milloin hanat aukeaa
Minä tahtoisin unohtaa
Siis laskekaahan lasiin lisää juotavaa
En näistä öistä mitään saa
Ilman sinua kai koskaan
En öistä minä mitään saa

Hei milloin hanat aukeaa
Täytyisi taas unohtaa
Mutta miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa
En päivistä kiinni saa
Ilman sinua kai koskaan
Minä päivistä en kiinni saa