Ku isä kuolee itsenäisyyspäivänä
Siin ois mahiksii vaik mihin symboliikkaan
Koita olla jotain omaa
Ainiin sä kelasit vai kuinka
Kuinka somaa
Passiivisen isän pojast tuli pastissi
Passé passais lukea sen passiski
Sitä oppii arvostamaan kliseitä
Vast kun löytää niistä itsensä

Se ei ollut sellasta kuin oisin odottanut
Vaan oli hiljasta
Niin tavallisen hiljasta
Ja mun mielessä
Muuttolinnut, rantahiekkaa, joki virtaa
Niin tavallisen hiljasta

Suussa tuhkaa tavuista puhkaa
Kaiken rajottavan esteettisen hukkaa
Kuolemast on helppo puhuu sillon kun se on kaukana
Mut sitkun se on huonees, alkaa sanojakin haudata
Miten sanoo mitään lohduttavaa
Ilman et se ois kornia ja holhoavaa?
Kuolleita sanoja itseään halaavia
Ei mikään runoilu oo tarpeeks banaalia
Sä maalasit sun isän kuoleman mä tein laulun
Kumpiki puhuu niin vähän kun osaa
Ei tuu olee mitään lopullist ja osuvaa
Kun kaikki loppuu ja mikään ei lopukaan

Se ei ollut sellasta kuin oisin odottanut
Vaan oli hiljasta
Niin tavallisen hiljasta
Ja mun mielessä
Muuttolinnut, rantahiekkaa, joki virtaa
Niin tavallisen hiljasta
Niin tavallisen hiljasta
Niin tavallisen hiljasta