Aamu valkenee, valaisee jo eteisen
Tämän ahtaan pikku kaksion, tai kotihan se on
Yhteinen

Makuuhuoneen ovee raotan, on siellä hämärää
Heidän näen nukkuvan, en tahdo herättää
Vaan siihen jään

Ja musta tuntuu et'voin luopuu mistä vaan
Kun mä heidät pitää saan lähelläin
Siis muusta viis, voin luopuu mistä vaan
Voin tehdä tappavinta työtä puolestaan
Pystypäin
Eihän perhe tää liene aivan sellainen
Kuin on telkkarissa perheet
Nää tila-automainosten mä tiedän sen

Nojaan ovenpieleen, kuuntelen
Ne siellä hengittää
Pari unennäkijää, en tahdo herättää
Vaan siihen jään
Ja musta tuntuu, et'voin luopuu mistä vaan
Kun mä heidät pitää saan

Mä en tiennyt aikoinaan
Mihin vielä joudunkaan
Mä en tiennyt kuinka paljon
Rakkautta heiltä saan ja pystyn antamaan

Voin luopuu mistä vaan
Voin luopuu mistä vaan

Ja musta tuntuu, et' voin luopuu mistä vaan
Kun mä heidät pitää saan

Aamu valkenee, valaisee jo eteisen tän
Yhteisen