Mies astuu tupaan, ei ota pois mustaa nuttuaan
istuu ilman lupaa ja ei jututtaa voi tuttuaan
isäntä on hyvä ja tuo pullon kirkasta
tämä vieras ei kieltäydy viinatilkasta
lyödään korttia pöydässä, panokset kovat on
isännällä on ässä, vieraalla niitä neljä on
sairas nauru raikaa, vieras poistuu voitonriemuinen
mukaansa mitä saikaan - miehen sykkivän sydämen

Taivaankannen alla
korjaa kurjan halla!

Sitten tuli yö, pahojen unien täyttämä
helvetin kylmä, rakkauden hylkäämä
työt odottavat tekijäänsä, mökki pystyyn lahoaa
mies kalpeana kulkee, jotain etsii, yksin samoaa

Tulta syöksee aamun suu,
kipinää päivän nyrkki!

Mies kyntää pirunpeltoa...

Kuluu tunnit, päivät, viikot, vuodet, kuluu vuosisadatkin
mies etsii yhä, väsyneen silmät harittavatkin
hei, onko olemassa helvettiä täällä,
joka on pahempi kuin on elämä täällä maan päällä?
Viimein isäntänsä kohtaa, sen silmät yössä hohtaa
se ojentelee kynsiään, miehen lammelle johtaa,
siellä kalmankalpeat kukat koristavat rantaa,
miehen sykkivää sydäntä kukinnossaan yksi kantaa

Taivaankannen alla
korjaa kurjan halla!

Kynnän pirunpeltoa...