Muistatko beibi,
tämä balladi kertoo murhasta,
joka tapahtui, joka tapahtuu,
joka tulee tapahtumaan
tänään ja tässä salissa.

Herättiin aamulla hotellihuoneessa
ja mä sanoin sulle ystävällisesti:
”Hyvää huomenta kultaseni.”

Mutta sä vastasit aivan yllättäen:
”Mä en oo enää sun kaa!”
Kuinka sä saatoit sanoa mulle noin!
Mistä olit oppinut noin rahvaanomaista kieltä!

No, kyllähän se päivä, tämä päivä,
oli pakko saada kulumaan.
Mutta sitten lähdettiin Musiikkitalolle,
siellä soitti se maailmankuulu haitarinsoittaja!

Kun tultiin talolle, niin kyllä oli ulkoapäin ruma ja sisältä sokkeloinen, mutta löydettiin
se konserttisali ja kuudes penkkirivi.

Olihan se oikein mukavaa,
mutta kun se harmaapäinen äijänkäppänä
lauloi balladia pettäjänaisesta,
petollisesta pettäjänaisesta,
niin aattelin, että se oli sitte tässä,
se on nyt sitte kerta kaikkiaan tässä.

Ja mä juoksin ovesta ulos ja portaat ylös
ja baaritiskille ja huusin: ”Veitsi tänne!”

Ja mä juoksin takasin portaat alas ja
takaisin saliin ja kuudes penkkirivi.

Muistaks sä beibi!
No ethän sä voi sitä muistaa!
Sillä mä pistin sen veitsen sun petolliseen rin-taasi, sun petolliseen rintaasi,
keskiviikkona ensimmäinen helmikuuta
kakstuhatta kakstoista.

tuuli, tuuli se taivutti koivun larvan
ja meri oli lainehissa,
nyt mua vierähän, nyt mua vierähän
linnasta linnahan
kantaen kahlehia, kantaen kahlehia