Yö kietoo kätensä
ympärilleni, mua rutistaa
Se katsoo silmiin
Kaikki voin unohtaa

Mutta jokin särkee hiljaisuuden
Se maahan räsähtää
Kuka tuhannet sirpaleet nuo maasta pois kerää?

Ja olet noussut, seisot siinä katsellen
ulos ikkunasta, jotain ihmetellen
ja olet vain

Hiljaisuus
Hiljaisuus.

Yötäni syleilen mutta hiljaisuutta ei voi omistaa
Mut pidän kiinni, sillä kaiken muun voi multa varastaa

Ja olet noussut, seisot siinä katsellen
ulos ikkunasta, jotain ihmetellen
ja olet vain

Hiljaisuus
Hiljaisuus
Hiljaisuus...