Enkä minä hurjan luontoni tähren
päätäni alaha paina
iloonen ja irti maasta
meinaan olla aina

no lyökää ny saatanat puukoolla
kun teirän teköö mieli
minä vaan ringissä retkuttelen
vaikka oon näin musta ja pieni

voi kuin se yö oli kauhia
ku juotihin ja tapeltihin
ja pirunmoosella lehemän kiululla
verta vaan kannettihin

on mua lyöty puukoolla
ja rautapuntarilla
seittemän kertaa suolet sylis
olen hyppiny permannolla

kaksi löi helapääpuukoolla
ja kolomas airaksella
eikä sen tarvinnu sen mänty iiskan
kauan sairastella

meltoo-jussin puukkoo oli
terävä ku nuoli
härsilän martin tallin taa
se ketoolan jukka kuoli

pois on viety hallin janne
laulamasta täältä
kun ei se jaksanu kuunnella
sitä postikellon ääntä

mustalla mäellä hallin välillä
posti tapettihin
juuri samalla paikalla
se janne ammuttihin

kaharellatoista kiväärillä
se ammuttihin läpi
kaikki jokka siinä paikalla oli
niin itkivät kun näki

kankhan antti se puukoon osti
ja riksin siitä makso
jolla sitte ruottalaasen
kaulasuonet katko

kankhan antti se puukoon teetti
enkliskateräksestä
jolla veren vuaratteli
sen hurrin syrämmestä

hurripoika se maantien ojas
rukooli ja huusi
kolome poika suomalaasta
ja ruottalaasia kuusi

hurripoika se maantien sivus
rukooli ja itki
suomalaanen ruottalaasta
leuan ala pisti

vaikka minä oon näin fangittu poika
niin ei saa irvistellä
eikä sitä tierä kuka teistä vielä
saa rautoja helistellä

älä sure pappa ja älä sure mamma
vaikka poikas on rautafanki
silloin se poika vasta tallella on
kun oven päällä on kanki

älä sure veikkoo ja älä sure siskoo
ja älä sure oma kulta
silloin se poika vasta tallella
kun sen peittää musta multa